Mielenterveyspalvelut ovat kestämättömällä tasolla

Suomessa mielenterveyspalveluiden jonot ovat olleet jo pitkään kestämättömällä tasolla, ja koronakriisin seurauksena tilanne ei ole muuttunut parempaan, päinvastoin. Mielenterveydelliset ongelmat johtavat usein heikompaan suoriutumiseen opinnoissa, työelämässä ja arjessa, joista seuraavat ongelmat ovat meidän kaikkien yhteinen haaste. Miten ihmiset saadaan jaksamaan paremmin? 

Mediassa on ollut paljon esillä valtakunnallinen terapiatakuu, joka takaisi nimensä mukaisesti kaikille terapiaa tarvitseville mahdollisuuden päästä psykoterapiaan nopeammalla aikataululla. Nopeampi puuttuminen vaikeaan tilanteeseen vähentää pitkän aikavälin ongelmia, kun tilannetta ei päästetä äitymään liian pahaksi. Tällä hetkellä psykoterapiaan pääseminen on kuitenkin jonkin sortin ihme, jota yleensä edeltää kuukausien tai pahimmillaan vuosien rumba luukulta toiselle. Eikä edes riitä, että lopulta saa lähetteen psykoterapiaan, vaan sen jälkeen on vielä löydettävä terapeutti. 

Suomessa ei ole tällä hetkellä riittävästi koulutettuja psykoterapeutteja, mikä lisää jonojen pituutta entisestään. Kaikki muut korkeakoulututkinnot ovat käytännössä ilmaisia, joten miksi psykoterapiakoulutus on jätetty ulkopuolelle? Tilanteen nopean korjaamisen edistämiseksi psykoterapiakoulutus tulisi hoitaa kuten kaikki muutkin korkeakoulutukset ja psykoterapiakoulutuksen voisi esimerkiksi yhdistää ammattikorkeakouluun sairaanhoitajien jatkokoulutukseksi. Tähän jatkokoulutukseen voisi hakea myös muilla alalle pätevöittävillä tutkinnoilla. 

Henkilökohtaisesti pidän Lappeenrannan mallia hyvänä, jossa psykiatriseen hoitoon pääsee ilman yleislääkärin lähetettä. Psykiatrian lähetteettömässä mallissa hoito myös keskittyy niille tahoille, jotka ovat eniten psykiatrisia ongelmia hoitamassa. Samalla useamman luukun ravaaminen loppuu ja muutos keventää sekä potilaan että hoitavan tahon kuormitusta. On selvää, että perusterveydenhuollon resurssit eivät tällä hetkellä ole riittävät, jotta esimerkiksi masentunut potilas saisi tarvittavan hoidon. Todellisuudessa perusterveydenhuollossa annettuna hoitona on lääkitys, lähete psykiatrialle ja kotiin, jossa seuraavaa hoitokontaktia voi joutua odottelemaan kohtuuttoman pitkän ajan. Hoito pitäisikin keskittää van yhdelle luukulle, eli psykiatrille.

Vuoden 2019 suurin yksittäinen syy työkyvyttömyyseläkkeelle oli masennus. Pelkästään inhimillinen kärsimys on valtava, mutta inhimillisen kärsimyksen lisäksi työkyvyttömyyseläke on yhteiskunnalle taloudellisesti erittäin kallista. Resurssien ohjaaminen mielenterveyspalveluihin varmasti vähentää työkyvyttömyyseläkkeitä ja sitä kautta myös parantaa valtion taloutta. Opiskelijoiden mielenterveydelliset ongelmat ovat vuosittain jatkuvassa kasvussa ja ovat osaltaan selittämässä myös miksi työelämä koetaan raskaaksi: valmiiksi väsyneet ihmiset siirtyvät uuteen elämänvaiheeseen, jossa pitää ottaa vielä enemmän vastuuta. 

Haluankin poimia Kokoomusnuorten sadasta kuntateosta erityisesti kohdan 82 ”riittävät mielenterveyspalvelut on turvattava jokaisessa kunnassa. Parhaiten tämä toteutuu valtakunnallisella terapiatakuulla. Mielenterveys on yhtä tärkeää kuin fyysinen terveys”, koska kyseinen kohta edistää ihmisten mielenterveyspalveluiden saatavuutta ja vähentää inhimillistä kärsimystä. 

Kirjoittaja:

Koho Paavo
361

Paavo Koho

26 v. Lääketieteen kandidaatti

Oulu

Olen Paavo Koho, viidennen vuoden lääketieteen kandidaatti. Tällä hetkellä arkeni pyörii opiskeluiden ja politiikan parissa. Olen Kokoomusnuorten liittohallituksessa, Oulun yliopiston ylioppilaskunnassa edaattorina sekä Oulun hyvinvointilautakunnassa varajäsenenä. Minulle tärkeimmät arvot ovat vapaus ja mahdollisuuksien tasa-arvo. Jokaisella pitää olla mahdollisuudet päästä opiskelemaan niin korkealle kuin rahkeet vain riittävät, ilman että taloudellinen tilanne sitä estää.

Koho Paavo
361

Paavo Koho

26 v. Lääketieteen kandidaatti

Oulu

Olen Paavo Koho, viidennen vuoden lääketieteen kandidaatti. Tällä hetkellä arkeni pyörii opiskeluiden ja politiikan parissa. Olen Kokoomusnuorten liittohallituksessa, Oulun yliopiston ylioppilaskunnassa edaattorina sekä Oulun hyvinvointilautakunnassa varajäsenenä. Minulle tärkeimmät arvot ovat vapaus ja mahdollisuuksien tasa-arvo. Jokaisella pitää olla mahdollisuudet päästä opiskelemaan niin korkealle kuin rahkeet vain riittävät, ilman että taloudellinen tilanne sitä estää.

Vieritä ylös